Maailman paras koulu syntyy tiedosta

Kirjoittajat: Anna Holvio & Hannu Karhunen

Taustaa

Tämän raportin tavoitteena on kuvata niitä mahdollisuuksia, joita koulutuksen paikallinen arviointi ja kehittäminen tarjoavat, kun niiden perustaksi rakennetaan objektiiviseen tutkimus- ja tilastotietoon pohjautuva tutkimusinfrastruktuuri. Nuorten laskevat oppimistulokset, koulujen ja alueiden eriytymiskehitys sekä hyvinvoinnin haasteet luovat merkittäviä paineita paikallisille päättäjille niin kuntatasolla kuin kouluissa. Keskeinen kysymys kuuluu: mitä aikuisten ja päättäjien tulisi tehdä, ja kuinka voimme varmistaa, että valitsemamme toimenpiteet tukevat aidosti lasten oppimista ja hyvinvointia?

Espoolla, Helsingillä ja Vantaalla on erinomaiset mahdollisuudet vastata tähän haasteeseen ja kehittää nuorten oppimista ja koulutusjärjestelmää tietoon perustuen. Kuntien toimintaympäristö ja kattavat tietojärjestelmät luovat ainutlaatuisen mahdollisuuden kokeilla ja ottaa käyttöön kansainvälisesti tunnistettuja parhaita käytäntöjä sekä kehittää aivan uudenlaisia tapoja tukea oppijoita ja opettajia jokapäiväisissä oppimis- ja opetusprosesseissa. Oikea tieto koulumaailman asioista on niin oppijoiden, opettajien kuin kuntalaisten etu.

Tämän raportin materiaali perustuu lukuisiin keskusteluihin ja selvitystyöhön, joita tutkijat ovat käyneet pääkaupunkiseudun kuntien edustajien kanssa, sekä siihen kokemukseen, jota heille on kertynyt tutkijauransa aikana. Olemme tarkastelleet kuntien tietojärjestelmiä ja peruskoulutukseen liittyviä prosesseja ja tunnistaneet ne kapeikot, jotka edellyttävät päättäjätason huomiota ja toimenpiteitä.

Raportin sanoma on selvä: ongelmat ovat ratkaistavissa jo suhteellisin pienin panostuksin, ja nyt tarvitaan vain jämäkkää tahtoa. Tutkimusinfrastruktuuri ja tietoon perustuva koulutuksen kehittäminen eivät synny itsestään. Ne vaativat yhteisen jaetun tilannekuvan lisäksi määrätietoista johtamista, yhteistyötä ja riittävää resurssointia. Panostus luotettavaan tietoon ja tutkimukseen ei kuitenkaan ole pelkkä kustannuserä, vaan nuoriin eli tulevaisuuteen suuntautuva investointi.

Tutkimusinfrastruktuuri ja tietoon perustuvan oppimisen kehittäminen

Käytännön arviointityötä ja opetuksen kehittämistä voidaan tehdä vain, mikäli arvioitavasta kohteesta, eli oppilaista ja opetuksen järjestämisestä, on olemassa objektiivista ja laadukasta määrällistä aineistoa. Laajan kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden mukaan oppimisprosessiin vaikuttavia tekijöitä on koulumaailmassa useita, ja koulutuksen kaikki hyödyt realisoituvat vasta pitkän ajan saatossa, ei vain oppimistuloksien parantumisena, mutta myös mahdollisesti parantuneena hyvinvointina ja tuottavuutena myöhemmän elämän aikana.  

Tietolaatikko 1. Esimerkkejä arviointineuvoston tutkimusteemoista

Kaupunkipolitiikan arviointineuvoston seuraavat tutkimukset tulevat käsittelemään esimerkiksi sitä, mitkä tekijät ennustavat opettajien liikkuvuutta koulujen välillä tai heidän siirtymistään pois opettajan työstä. Kun tähän tietoon yhdistetään opettajien työkokemusta sekä koulutuksen resurssien jakautumista koulujen kesken koskevat tiedot, saadaan entistä kattavampi kuva siitä, miten oppimisen mahdollistavat tekijät jakautuvat koulujen välillä kunnan alueella.
 
Laajat ja yhdistetyt tutkimusaineistot avaavat lisäksi poikkeuksellisen mahdollisuuden tarkastella koulutuksellista eriytymistä pitkittäisesti eri oppilaaksiottoalueiden, koulujen ja luokkien tasoilla oppijoiden näkökulmasta. Tämä on mahdollista, koska kuntien hallinnolliset rekisterit voidaan yhdistää Tilastokeskuksen koko väestön kattaviin taustatietoihin, jotka sisältävät muun muassa oppijoiden vanhempien koulutusta, tuloja, työllisyyttä ja synnyinpaikkaa koskevia tietoja.
 
Tarkastelussa yhdistyvät näin kaksi eriytymisen ulottuvuutta: oppilaiden välinen eriytyminen sekä koulutuksen rakenteisiin ja kaupunkialueen valintoihin liittyvä eriytyminen. Emme tällä hetkellä vielä tiedä, kuinka nämä kaksi eriytymisen ulottuvuutta ovat yhteydessä toisiinsa.

Kuvaamme seuraavaksi, millaisten ehtojen tulee täyttyä, jotta aineistot ja niihin liittyvä tutkimusinfrastruktuuri mahdollistaisivat aidosti tietoperusteisen kehittämisen. Nämä esiin nostamamme seikat eivät ole kaukaisia unelmia, vaan täysin mahdollisia toteutuksen näkökulmasta, mikäli kunnat vain päättävät kehittää määrätietoisesti omaa tutkimusympäristöään.

Ehto 1: Aineiston tulee olla pitkittäisaineisto

Oppijoita koskevan aineiston tulee olla pitkittäisaineisto, eli yksittäistä oppijaa tulee pystyä seuraamaan aina varhaiskasvatuksesta pitkälle aikuisuuteen. Empiirisen tutkimuskirjallisuuden valossa opettajien ja koulujen resurssien muutokset voivat näkyä vasta ajan saatossa esimerkiksi silloin, kun nuori hakee korkeakouluun tai työmarkkinoille (esim. Jackson ym. 2016).

Jos analyysi perustuu pelkästään lyhyen aikavälin tarkasteluun, on vaarana, että johtopäätökset muodostuvat harhaanjohtaviksi. Esimerkiksi muutokset oppijoiden ryhmäkokoon tai tuen määrään voivat näkyä nopeasti — jopa jo seuraavana vuonna — erityisesti heikoimmin menestyvissä oppijaryhmissä. Sen sijaan koko ikäluokan tasolla vaikutukset voivat ilmetä vasta useiden vuosien kuluttua. Toisaalta investoinnit lapsiin voivat heijastua myös esimerkiksi heidän sisaruksiinsa ja huoltajiinsa. Siksi on tärkeää tarkastella muutosten vaikutuksia myös pitkällä aikavälillä sekä arvioida mahdollisia ulkois- ja kerrannaisvaikutuksia, jotka heijastuvat oppijasta muihin henkilöihin, jotta saadaan kokonaisvaltaisempi kuva niiden todellisista seurauksista.

Kuntien eri tietokantoihin keräämät tiedot tarjoavat varsin kattavan kuvan lapsen oppimisen kaaresta varhaiskasvatuksesta aina toiselle asteelle saakka, mikäli nämä yhdistettäisiin systemaattisella tavalla. Lasten ja nuorten aikuisten seurannan ei kuitenkaan tulisi päättyä toisen asteen koulutukseen. Kuntien tiedot yhdistettynä kansalliseen tutkimusinfrastruktuuriin mahdollistavat nuorten seuraamisen korkeakouluihin ja myöhemmin työmarkkinoille. Tulevaisuudessa pitkän aikavälin seuranta voi näin osoittaa, miten kuntien peruskoulutukseen tehdyt panostukset ja päätökset näkyvät pitkällä aikavälillä työmarkkinamenestyksen, terveyden ja perheenperustamisen kaltaisissa tulemissa.

Ehto 2: Pitkittäisaineiston tulee olla teemallinen systemaattinen kokonaisainesto

Oppijoita koskevat tiedot ovat helposti hajallaan useassa eri järjestelmässä ja eri toimialalla niin, ettei viranomaisilla ole aineistoista kokonaiskuvaa. Tämä havainto koskee niin niitä tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa oppimiseen kuin myös oppimisen avulla saavutettuihin asioihin, jotka näkyvät myöhemmin nuoren koulupolun aikana. Kuvio 1 havainnollistaa oppimisprosessin keskeisiä panoksia ja tulemia mitattaviin suureisiin liittyen. Tärkeintä on tietojen yhdistettävyys: yksinään muuttujakokonaisuudet eivät kerro paljoa, mutta kun ne voidaan yhdistää, arvioinnissa ja seurannassa päästään hyvään lopputulokseen.

Oppiminen tapahtuu aina ajassa ja paikassa (1). Tieto siitä, missä luokassa ja tarkassa ryhmässä yksittäinen oppija on kunakin ajanhetkenä, on yksi keskeisimmistä perustiedoista, jota ilman mielekäs analyysi on harvoin mahdollista. Tämän tiedon avulla kaikki oppijat voidaan sijoittaa oikeaan ryhmään, mikä on keskeistä, jos halutaan summata ryhmäkohtaisia tietoja tai pohtia oppimisympäristön vaikutuksia.

Oppiminen tapahtuu niillä reunaehdoilla, jotka koulutuksen järjestäjä voi oppimistilaan koulupäivän aikana järjestää. Koulutuksen panoksilla pyritään turvaamaan erilaisista taustoista tulevien oppijoiden yhtäläiset mahdollisuudet oppia (2). Arvioinnin näkökulmasta on tärkeää tietää, mikä koulumaailmassa muuttuu, vai voiko jokin oppijapopulaation taustaan liittyvä muutos selittää tarkasteltavan ilmiön. Yksinkertaistaen, sellaiset asiat kuten opettajat ja heidän ominaisuutensa sekä muut oppimisympäristöön ja rakenteisiin liittyvät asiat tulisi pystyä yhdistämään oppijaan. Näin voidaan arvioida yhdenvertaisuuden toteutumisista (esim. kelpoisten opettajien sijoittuminen eri oppijoille) ja tarkastella, kuinka päätösperusteiset muutokset esimerkiksi rahoituksessa näkyvät oppilastasolla.

Oppimisen panosten jakautumista eri oppijaryhmien välillä ei voida arvioida luotettavasti ilman tietoa oppijoiden taustatekijöistä, kuten vanhempien sosioekonomisesta asemasta. Siksi on tärkeää, että myös nämä taustatekijät sisällytetään tarkasteluun samassa kokonaisuudessa. Pelkkä panosten tai taustatekijöiden erillinen tarkastelu ei tarjoa riittävää tietopohjaa arvioijille tai päätöksentekijöille, sillä vasta niiden yhteisvaikutus antaa kokonaiskuvan oppimisen eriytymisestä ja sen mahdollisista seuraamuksista.

Lopulta samaan teemakokonaisuuteen tulisi liittää myös oppilastason tulemat (3). Tulemat kuvaavat niitä tavoitteita ja oppimistuloksia, joihin perusopetuksen järjestäjä pyrkii. Niitä voidaan tarkastella eri aikajänteillä — lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä — riippuen siitä, millaisia vaikutuksia halutaan arvioida.

Monet tulemat ovat koulutusprosessin seurauksia, joihin koulutuksen järjestäjä ei voi suoraan vaikuttaa, kuten esimerkiksi oppijoiden myöhemmät koulutusvalinnat. Sen sijaan oppimistulosmittaukset ovat pitkälti koulutuksen järjestäjän määriteltävissä ja ohjattavissa. Lukemisen, kirjoittamisen ja matematiikan taitojen lisäksi oppimista ja osaamista olisi kuitenkin tärkeää tarkastella laajemmin siten, että myös tunne- ja vuorovaikutustaidot — kuten motivaatio, sinnikkyys, luovuus ja sosiaaliset taidot — otetaan huomioon. Lasten hyvinvointia systemaattisesti mittaavat tulemat ovat myös tärkeä osa kokonaiskuvaa.

Mitä nyt pitää tehdä?

Osana kaupunkipolitiikan arviointineuvoston toimintaa olemme tutustuneet pääkaupunkiseudun tietojärjestelmiin sekä siihen, kuinka koulutustietoja säilytetään ja miten niitä hyödynnetään tietoon perustuvan päätöksenteon tukena. Tiedolla johtamisessa on viime vuosina otettu kunnissa merkittäviä harppauksia eteenpäin, ja nyt on aika panostaa tutkimusinfrastruktuuriin, jotta sen hyödyt saadaan täysimääräisesti käyttöön. Tiedot, joista voidaan muodostaa luotettava pitkittäisaineisto jatkuvaa arviointia ja analyysia varten (ks. Kuvio 1), ovat suurelta osin jo olemassa, mutta ne täytyy koota yhteen luotettavan analyysin mahdollistamiseksi.

Annamme seuraavat suositukset tutkimusinfrastruktuuriin liittyen:

Suositus 1: Tiedot tulisi säilyttää arviointi- ja tutkimustoimintaa varten

Kunnilla on käytössään erilaisia tietojärjestelmiä. Nämä palvelevat pääsääntöisesti opetuksen päivittäistä toimintaa, mutta useat järjestelmän tiedot kirjoitetaan yli (tuhotaan) lukuvuoden vaihtuessa. Niiden tietojen osalta, jotka säilytetään lukuvuotta pidempään, sovelletaan monia eri säilytysaikasääntöjä.

Kuntien tulee alkaa säilyttää yhtenäisiä tietoja koulutuksen arviointia ja kehittämistä varten. Kuten kuvasimme jo aikaisemmin, koulutuksen arviointi ja kehittäminen jää hyvin puutteelliseksi, mikäli oppimiseen vaikuttavia tekijöitä ei tarkastella yli ajan. On lasten etu, että tiedot säilytetään hyvin.

Tietolaatikko 2. Lainsäädännöstä

Perusopetuksen koulutuksen arvioinnista säädetään Perusopetuslain (628/1998) §21:ssä. Tämän mukaan koulutuksen arvioinnin tarkoitus on turvata lain tarkoituksenomainen toteutuminen ja tukea koulutuksen kehittämistä ja parantaa oppimisen edellytyksiä. Valtioneuvoston asetuksessa koulutuksen arvioinnista (1061/2009) tarkennetaan edelleen, että koulutusta on arvioitava suunnitelmallisesti ja koulutuksen tavoitteisiin nähden kattavasti, ja että arviointitiedon on oltava luotettavaa ja vertailukelpoista. Tämän lisäksi tarkennetaan, että arvioinnissa on hyödynnettävä olemassa olevaa tilasto- ja rekisteritietoa sekä muuta tietoa.
 
Perusopetuslain mukaan koulutuksen järjestäjän tulee arvioida antamaansa koulutusta sekä osallistua ulkopuoliseen toimintansa arviointiin. Myös kuntalain (410/2015) 110 § mukaan kunnan on velvoite arvioida sille säädettyjen sivistyspalvelujen tehtävien toteutumista ja niihin liittyvän toiminnan järjestämisen tuloksellisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta.

Suositus 2: Tiedot tulisi säilyttää keskitetyssä, turvallisessa ja dokumentoidussa tietoaltaassa

Tietoja ei ole koskaan kerätty järjestelmällisesti yhteen toimialat ylittäen, mutta ymmärtääksemme esimerkiksi Vantaalla on tapahtumassa kehitystä tähän suuntaan. Tämä suuntaus on erittäin kannatettava, sillä koulutusta koskevat keskeiset tiedot sijaitsevat kunnissa eri toimialojen hallinnoimissa tietojärjestelmissä. Yhden toimialan (esimerkiksi kasvatuksen toimialan) henkilöstö ei välttämättä tiedä, mitä tietoja toisen toimialan järjestelmässä on samaan teemaan liittyen (esimerkiksi opettajien tiedot henkilöstöhallinnon toimialalla). Tietojen kuvaukset ovat hajanaisia ja puutteellisia, mikä ei tue tiedon sujuvaa siirtymistä toimialojen välillä. Lisäksi keskitetystä ja hyvin dokumentoidusta tietoaltaasta on vaivatonta poimia aineistoja tutkimuskäyttöön, kun taas nykytilanteen mukainen poiminta useista erillisistä tietojärjestelmistä aiheuttaa moninkertaisesti työtä.

Tietojen dokumentaatio ja säilytys turvallisessa tietoaltaassa vahvistaa tietoturvaa, sillä näin pystytään paremmin seuraamaan, mitä tietoja koulutuksesta luovutetaan tutkimuskäyttöön, yli toimialarajojen. Keskitetty tietoallas ei kuitenkaan tarkoita raskasta uutta tietojärjestelmää, vaan tähän on olemassa valmiita turvalliseksi todettuja ja kustannuksiltaan edullisia ratkaisuja sote-sektorin tietojen osalta.

Suositus 3: Tiedot tulisi kerätä ja dokumentoida yhdenmukaisesti

Espoon, Helsingin ja Vantaan tulisi alkaa koordinoida, kuinka tietoja kerätään ja kirjataan, sillä eri kunnissa ja jopa kouluissa noudatetaan erilaisia kirjaamissääntöjä. Esimerkiksi Primuksen osalta ei ole olemassa valtakunnallista yhtenäistä ohjeistusta, jota tietojen kirjaajat noudattaisivat kuntarajat ylittävästi.

Se, että tietoja kerätään ja dokumentoidaan yhdenmukaisesti, ei tarkoita, että kuntien tulisi siirtyä yhdenmukaisiin kirjaamiskäytäntöihin. Tämän sijaan olisi hyvä laatia symmetriset muuttujaluettelot kustakin kunnasta siten, että muuttujien nimet voivat vaihdella, mutta aineistojen sisältö on lopulta samankaltainen. Ydintietojen osalta olisi kuitenkin suositeltavaa, että tiedot olisivat yhdenmukaisia. Yhteinen ja päivittyvä dokumentaatio mahdollistaa lopulta entistä sujuvamman kuntarajat ylittävän arviointi- ja seurantatyön sekä tutkimuksen.

Suositus 4: Koulutusta koskevia tietoja esimerkiksi oppimismittauksista tulisi kehittää teemakokonaisuutena muiden tietojen kanssa

Kaupungeissa tehdään ja mahdollistetaan paljon tärkeitä toimenpiteitä perusopetuksen toimialalla. Tehdyt toimet eivät kuitenkaan näytä linkittyvän oppilastason myöhempiin tulemiin vaikuttavuuden seurantaa varten, vaan näyttäytyvät erillisinä arviointeina ilman selkeää kokonaiskuvaa. Esimerkiksi jos kouluissa toteutetaan toimenpiteitä poissaolojen vähentämiseksi, niiden vaikuttavuutta tulisi arvioida poissaoloja koskevien rekisteritietojen perusteella tarkastelemalla poissaolojen kehitystä ennen ja jälkeen toimenpiteiden. Samoin oppimistulosmittaukset – joita on useita – olisi syytä kytkeä selkeämmin systemaattiseen pitkittäisarviointiin yksittäisten arviointiraporttien sijaan.

Tietolaatikko 3. Kenttäkokeet kehittämisen tukena

Iloksemme olemme havainneet, että kunnilla on vahva tahtotila kehittää opetusta satunnaistettujen kenttäkokeiden avulla. Esimerkiksi Helsingin toisen luokan lukutaitokokeilu tarjoaa arvokasta tietoa siitä, millaisia hyötyjä kouluissa voidaan saavuttaa ylimääräisten resurssien avulla. Satunnaistetuista kenttäkokeista on jo runsaasti kokemusta esimerkiksi Norjassa, missä on tutkittu keinoja parantaa oppilaiden lukemisen ja matematiikan taitoja (ks. esim. Haaland ym. 2024; Bonesrønning ym. 2022).  Satunnaistettujen kenttäkokeiden voidaan jo katsoa vakiintuneen keskeiseksi koulutuksen kehittämisen välineeksi.
Kuntarajat ylittävä, entistä yhdenmukaisempi tutkimusinfrastruktuuri mahdollistaisi entistä sujuvamman tietopohjan rakentamisen satunnaistettujen kenttäkokeiden avulla. Kenttäkokeet tarjoavat kunnille luotettavaa, vertailukelpoista ja käytännönläheistä tietoa siitä, mitkä toimenpiteet todella toimivat omassa toimintaympäristössä. Valmiina olemassa oleva korkealaatuinen tutkimusinfrastruktuuri laskee myös merkittävästi kenttäkokeiden toteuttamisen kustannuksia.

Suositus 5: Aineistoinfrastruktuuria tulisi kehittää yhteistyössä tutkijoiden kanssa

Maailma ja tarkasteltavat ilmiöt muuttuvat, mutta myös arviointi- ja tutkimusmenetelmät kehittyvät. Opimme jatkuvasti uutta tutkimusten kautta. Tämä koskee sekä sitä, mikä on aidosti vaikuttavaa ja mikä voi olla mahdollisesti haitallista oppimisen näkökulmasta, että sitä, miten erilaisia taitoja ja koulutuspanoksia on mahdollista mitata. Tästä syystä datainfrastruktuurin tulisi olla päivittyvä, ja arviointitoimintaa varten tarvittavat muuttujakokonaisuudet olisi hyvä määrittää yhteistyössä tutkijoiden kanssa.

Suositus 6: Kaupunkien tulisi kehittää tutkimuslupaprosessia yhdessä

Kunnilla on lopulta varsin rajallisesti kokemusta ja osaamista yhdistettyjen rekisteritietojen systemaattisesta käytöstä toiminnan arvioinnissa tai niiden luovuttamisesta tutkimuskäyttöön. Tämän seurauksena kunnissa ei ole valmiina muuttujaluetteloita tai selkeitä toimintamalleja, mikäli tietoja pyydetään tutkimuskäyttöön.

Ei ole mitään syytä luoda ja kehittää kolmea erilaista erillistä palvelumallia, jotka vaikeuttaisivat ulkopuolisten tutkijoiden tutkimuslupapyyntöjen tekemistä kuntien alueella. Aivan kuten yhtenäisellä aineistodokumentaatiolla, myös yhtenäisillä käytännöillä lupaprosessiin liittyen voidaan merkittävästi helpottaa ja nopeuttaa tutkimusta.

Lopuksi

Espoo, Helsinki ja Vantaa voivat asettaa riman korkealle ja tavoitella asemaa maailman parhaana alustana peruskoulutusta koskevalle tutkimukselle. Tarvitsemme juuri tällaisen kunnianhimoisen vision, sillä Suomen heikentyneet PISA-tulokset ja alueellinen eriytyminen ovat liian negatiivisia kehityssuuntia sivuutettavaksi. Julkisessa keskustelussa huomio keskittyy kuitenkin liikaa ongelmiin ja heikkoihin tuloksiin sen sijaan, että nähtäisiin myös ne mahdollisuudet, joita tutkimukseen ja tietoon nojaava kehittäminen voivat tarjota.

Maailman mittaluokan tutkimusinfrastruktuuri – joka on rakennettavissa suhteellisen pienin panostuksin kuntien toimesta – houkuttelee Suomeen lisää maailmanluokan tutkijoita ja tutkimusryhmiä. Mikäli kunnat onnistuvat luomaan tällaisen alustan tiedon tuottamiselle, ne saavat sen tuloksena käyttöönsä runsaasti tutkimusta ja uutta tietoa. Maailman paras koulu syntyy tiedosta.

Tietolaatikko 4. Datainfra luo mahdollisuus tehdä isoja kysymyksiä

Koulutuksen ja oppimisen kehittäminen on jatkuva prosessi, ja empiirinen tieto siitä, mitä opetuksessa tulisi muuttaa ja kuinka vaikuttavia tai kustannustehokkaita päätökset ovat, on edelleen rajallista. Laaja ja toimiva tietoinfrastruktuuri yhdessä luonnollisten koeasetelmien ja satunnaistettujen kenttäkokeiden systemaattisen lähestymistavan kanssa tarjoavat vahvan perustan koulutuksen tietopohjaiselle kehittämiselle. Se antaa ennen kaikkea mahdollisuuden kysyä isoja kysymyksiä.
Voisimmeko yrittää löytää vastauksia kysymyksiin, kuten:
Millaisia vaikutuksia oppilaaksiottoalueella on oppijoihin?
Kuinka opetusryhmät ja opettajaresurssit tulisi mitoittaa koulupolun aikana?
Kuinka eriyttävä tai yksilöllinen opetus toimii käytännössä?
Miten tukiopetus ja opettajien yhteistyö voidaan järjestää vaikuttavammin?
Miten data oppijoista voi tukea opettajia heidän työssään?
Voidaanko vanhempia tukemalla vaikuttaa oppijoiden osaamiseen ja hyvinvointiin?
Useimmilla meistä on omia näkemyksiä siitä, mitä lasten oppimisen ja hyvinvoinnin parantamiseksi tulisi tehdä. Tarvitsemme kuitenkin tutkimukseen perustuvaa tietoa, jotta voimme tunnistaa aidosti vaikuttavat ja kustannustehokkaat ratkaisut.

Kirjallisuus

Bonesrønning, H., Finseraas, H., Hardoy, I., Iversen, J. M. V., Nyhus, O. H., Opheim, V., … & Schøne, P. (2022). Small-group instruction to improve student performance in mathematics in early grades: Results from a randomized field experiment. Journal of Public Economics, 216, 104765

Haaland, V. F., Rege, M., & Solheim, O. J. (2024). Do students learn more with an additional teacher in the classroom? Evidence from a field experiment. The Economic Journal, 134(657), 418-435

Jackson, C. K., Johnson, R. C. & Persico, C. (2016). The Effects of School Spending on Educational and Economic Outcomes: Evidence from School Finance Reforms. Quarterly Journal of Economics, 131 (1) https://doi.org/10.1093/qje/qjv036 

Lataa julkaisu PDF:nä