Kaupunkipolitiikan arviointineuvoston raportti: Yhdenvertaisen varhaiskasvatuksen ja koulun perusta rakennetaan tiedon varaan

Sisällysluettelo:

• Tiivistelmä
• Sammandrag
• Summary
• Arviointi: Ensimmäisen arviointineuvoston teemana kasvatus ja oppiminen: Segregaatio koulutuspolun eri vaiheissa
• Artikkeli: Alueellinen eriytyminen ja opettajasegregaatio pääkaupunkiseudun varhaiskasvatuksessa
• Artikkeli: Maailman paras koulu syntyy tiedosta
• Artikkeli: Pääkaupunkiseudun koulusegregaation tarkastelu paikallisten opetussuunnitelmien valossa
• Artikkeli: Kartoitus interventioista kouluissa ja päiväkodeissa
• Esittely: Neuvoston kokoonpano
• Esittely: Mikä kaupunkipolitiikan arviointineuvosto?

Kaupunkipolitiikan arviointineuvosto on itsenäinen Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston tutkijoista koostuva tiedepaneeli, joka tuottaa vuosittain arvioita pääkaupunkiseudun kaupungeista. Arviointineuvoston toiminta on osa pääkaupunkiseudun tiedeyhteistyön hanketta, jota rahoittavat Espoon, Helsingin ja Vantaan kaupungit.

Kaupunkipolitiikan arviointineuvoston raportti 1.
Julkaistu: 2.12.2025

Helsingin kaupunginkanslia
ISBN 978-952-386-663-8 (html)

Tiivistelmä: Kelpoiset varhaiskasvatuksen osaajat keskittyvät hyvinvoivimmille alueille

Kaupunkipolitiikan arviointineuvoston ensimmäinen raportti ”Yhdenvertaisen varhaiskasvatuksen ja koulun perusta rakennetaan tiedon varaan” keskittyy neljään teemaan:

1. Alueellinen eriytyminen ja opettajasegregaatio pääkaupunkiseudun varhaiskasvatuksessa

2. Datavarannon hyödyntämisen mahdollisuudet ja kehittämisehdotukset

3. Paikallisten opetussuunnitelmien hyödyntäminen eriytymisen ennaltaehkäisyssä tai torjunnassa ja

4. Interventioiden ja toimintamallien kirjo kolmessa pääkaupunkiseudun kunnassa.

Artikkeli 1: Huonompiosaisilla alueilla on suhteellisesti vähemmän kelpoisia opettajia ja muuta henkilökuntaa

Selvitys, joka käsittelee lain mukaan kelpoisuusehdot täyttävien opettajien ja muun kelpoisen henkilöstön sijoittumista töihin eri puolille pääkaupunkiseutua osoittaa, että alueellisen sosioekonomisen rakenteen ja kelpoisen varhaiskasvatushenkilöstön sijoittumisen välillä on yhteyttä. Sosioekonomisesti huonompiosaisilla alueilla on suhteellisesti vähemmän kelpoisia opettajia ja muuta henkilökuntaa. Ilmiö ei kuitenkaan näytä olevan yksiselitteinen. Joillakin huonompiosaisilla alueilla toimii päiväkoteja, joissa kelpoisuustilanne on hyvä, ja kuntien varhaiskasvatuksen johtajien mukaan osa opettajista hakeutuu tietoisesti töihin huonompiosaisille alueille, joissa lasten parissa tehtävää työtä pidetään erityisen merkityksellisenä. Kuntatasolla toimivat varhaiskasvatuksen johtajat kertovat olevansa tietoisia kelpoisen henkilökunnan rekrytoimisen vaikeudesta, ja mainitsevat, että kunnissa on jo käytössä keinoja, joilla pyritään vastaamaan tällaisen sosioekonomisen eriytymisen haasteisiin. Näistä toimista huolimatta huonompiosaisilla alueilla asuvilla lapsilla on keskimäärin harvemmin kelpoinen opettaja kuin parempiosaisten alueiden lapsilla.

Artikkeli 2: Kuntien tiedonkeruussa katkos, joka on ratkaistavissa

Kuntien tiedonkeruuseen liittyvän selvityksen keskeisinä tuloksina voidaan todeta, että kunnilla on käytössään tietojärjestelmiä, jotka palvelevat opetuksen ja koulutuksen järjestämisen päivittäistä toimintaa. Haasteena on kuitenkin se, että useat järjestelmän tiedot kirjoitetaan yli lukuvuoden vaihtuessa, jolloin yhdistettäviä pitkittäisaineistoja ei synny. Ongelmat ovat ratkaistavissa jo suhteellisin pienin panostuksin. Tutkimusinfrastruktuurin tulee perustua yhdenmukaiseen tiedonkeruuseen, ja pitkittäisaineisto tulisi säilyttää keskitetysti turvallisissa tietoaltaissa. Panostus luotettavaan tietoon ja tutkimukseen ei ole pelkkä kustannuserä, vaan investointi lapsiin ja nuoriin.

Artikkeli 3: Alempien sosioekonomisten alueiden koulut panostavat enemmän ainevalikoimiin sekä opetussuunnitelmiin

Otoksen perusteella sosioekonomisesti erilaisilla alueilla sijaitsevat koulut eivät näytä eroavan merkittävästi toisistaan valinnaisaineiden ja vieraiden kielten oppimäärien tarjonnan suhteen. Sosioekonomisesti huono-osaisimmilla alueilla koulut ovat siis tässä suhteessa samanlaisia kuin paremmilla alueilla. Pikemminkin näyttää siltä, että alempien sosioekonomisten alueiden koulut ovat panostaneet enemmän sekä ainevalikoimiinsa että koulukohtaisten opetussuunnitelmien laatimiseen.

Kunnallisten ja koulukohtaisten opetussuunnitelmien tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, ettei segregaatio esiinny ilmiönä voimakkaasti pääkaupunkiseudun opetussuunnitelmissa, eikä koulukohtainen vertailu paljasta koulujen eriytymistä opetussuunnitelmien tasolla. Segregaatiota käsitellään ennen kaikkea sen torjumiseen suunnattujen toimenpiteiden kautta. Niiden päämääränä on tarjota kaikille oppilaille mahdollisuus yhdenvertaiseen koulutukseen. Kuntakohtaisten opetussuunnitelmien avulla on mahdollista suunnitella segregaation kohdistettuja rakenteellisia toimia. Opetussuunnitelmien analyysi paljastaa, että koulutusjärjestelmän keskeisimmät ohjaavat dokumentit sisältävät tällaisia toimia kuitenkin niukasti.

Artikkeli 4: Interventioille tarvitaan parempi tietopohja

Interventioita on pääkaupunkiseudun kouluissa ja päiväkodeissa käytössä runsaasti, mutta vain harvan kohdalla on mahdollista nimetä teoriapohjaa ja tutkittua tietoa. Suuri osa interventioista keskittyy tunne- ja vuorovaikutustaitojen sekä kielenkehityksen tukemiseen, mutta interventioiden vaikutuksia ei juurikaan tutkita. Yhdenmukaistettu tiedonkeruu ja pitkittäisaineistojen säilyttäminen mahdollistaisi myös interventioiden kannalta oleellisen tiedon syntymisen.

Sammandrag: Behöriga yrkesverksamma inom småbarnspedagogik tenderar att koncentreras till de mera välbärgade områdena

Denna första rapport från rådet för utvärdering av stadspolitiken, med titeln ”Grunden för jämlik småbarnspedagogik och skolgång bygger på kunskap”, fokuserar på fyra frågor: 

1. Regional differentiering och lärarsegregation inom småbarnspedagogiken i huvudstadsregionen

2. Möjligheter att utnyttja dataresurser och förslag till utveckling 

3. Utnyttjande av lokala läroplaner för att förebygga eller bekämpa segregering

4. En rad insatser och verksamhetsmodeller i tre kommuner i huvudstadsregionen. 

Artikel 1: Utsatta områden har relativt färre behöriga lärare och annan personal

En studie som undersöker fördelningen av lärare och annan behörig personal som uppfyller de lagstadgade kraven för anställning i huvudstadsregionen visar att det finns ett samband mellan den regionala socioekonomiska strukturen och fördelningen av behörig personal inom småbarnspedagogiken. Socioekonomiskt missgynnade områden har relativt färre behöriga lärare och annan personal. Fenomenet verkar dock inte vara entydigt. Vissa missgynnade områden har daghem med ett gott behörighetsläge, och enligt kommunala chefer för småbarnspedagogik söker vissa lärare medvetet arbete i missgynnade områden där arbetet med barn anses vara särskilt meningsfullt. Chefer för småbarnspedagogik på kommunal nivå uppger att de är medvetna om svårigheten att rekrytera behörig personal och nämner att kommunerna redan har vidtagit åtgärder för att hantera utmaningarna med sådan socioekonomisk segregation. Trots dessa åtgärder är det i genomsnitt mindre sannolikt att barn som bor i missgynnade områden har en behörig lärare än barn i mer välbärgade områden.

Artikel 2: Bristande kontinuitet i kommunernas datainsamling, vilket kan lösas

De viktigaste slutsatserna i rapporten om kommunernas datainsamling är att kommunerna har informationssystem som stöder den dagliga verksamheten med att organisera undervisning och utbildning. Utmaningen är dock att mycket av uppgifterna i systemet skrivs över i slutet av varje läsår, vilket innebär att inga longitudinella uppgifter kan sammanställas. Dessa problem kan åtgärdas med relativt liten ansträngning. Forskningsinfrastrukturen bör baseras på enhetlig datainsamling, och longitudinella data bör lagras centralt i säkra datapooler. Att investera i tillförlitliga data och forskning är inte bara en kostnadspost, utan en investering i barn och ungdomar.

Artikel 3: Skolor i socioekonomiskt svagare områden investerar mer i ämnesval och läroplaner

Baserat på urvalet verkar skolor i socioekonomiskt varierande områden inte skilja sig nämnvärt åt när det gäller utbudet av valbara ämnen och främmande språk. I detta avseende liknar skolor i de socioekonomiskt mest utsatta områdena skolor i mer välbärgade områden. Det verkar snarare som om skolor i socioekonomiskt svagare områden har investerat mer i både ämnesval och utveckling av skolspecifika läroplaner.

Den viktigaste slutsatsen av studien av kommunala och skolspecifika läroplaner är att segregation inte är ett framträdande inslag i läroplanerna i huvudstadsregionen, och jämförelser mellan skolor visar inte på någon differentiering mellan skolor på läroplansnivå. Segregation hanteras främst genom åtgärder som syftar till att bekämpa den. Syftet med dessa åtgärder är att ge alla elever lika möjligheter till utbildning. Kommunala läroplaner gör det möjligt att planera riktade strukturella åtgärder för att bekämpa segregation. En analys av läroplanerna visar dock att de viktigaste vägledande dokumenten för utbildningssystemet innehåller få sådana åtgärder.

Artikel 4: Insatser kräver bättre kunskapsunderlag

Det finns många insatser som används i skolor och daghem i huvudstadsregionen, men endast ett fåtal av dem hade en teoretisk grund och stöddes av forskning. De flesta insatserna fokuserade på att stödja emotionella och interaktiva färdigheter samt språkutveckling, men effekterna av insatserna studerades inte. Standardiserad datainsamling och bevarande av longitudinella data skulle också göra det möjligt att ta fram information som är väsentlig för insatserna. 

Summary: Qualified early childhood education professionals tend to concentrate in the most affluent areas

This first report by the Urban Policy Council, entitled ”The foundation for equal early childhood education and schooling is built on knowledge,” focuses on four issues in the Helsinki capital region: 

1. Regional differentiation and teacher segregation in early childhood education in the Helsinki capital region

2. Opportunities for utilizing data resources and proposals for development 

3. Utilization of local curricula in preventing or combating segregation, and

4. Range of interventions and operating models in three municipalities in the Helsinki capital region. 

Article 1: Disadvantaged areas have relatively fewer qualified teachers and other staff

A first report focuses on the distribution of childcare teachers and staff who meet the legal requirements for employment in different parts of the Helsinki capital region. The report has two main findings. First, it shows that more socioeconomically disadvantaged areas have fewer qualified teachers and other staff. Second, the analysis documents considerable variation in the share of licensed childcare professionals conditional on socioeconomic background. These findings suggest that centers which struggle to recruit qualified professionals may be able to adopt practices and learn from centers in similarly disadvantaged areas, but which succeed in recruiting childcare professionals. According to municipal early childhood education directors, some teachers consciously seek work in disadvantaged areas, where working with children is considered particularly meaningful.

Article 2: Discontinuity in municipal data collection, which can be resolved

A second report studies the use of data to inform policy, and finds that although administrative data systems are used to support the day-to-day operations surrounding teaching and the organization of education, this data is almost entirely unused to inform policy. A key challenge is that much of the data in the system is overwritten at the end of each academic year, which means that no longitudinal data can be compiled. These problems can be solved with relatively little effort. The research infrastructure should be based on uniform data collection, and longitudinal data should be stored centrally in secure data repositories. Investments in reliable data and research are not just a cost item, but an investment in children and young people.

Article 3: Schools in lower socioeconomic areas invest more in subject selection and curricula

Based on the sample, schools in socioeconomically diverse areas do not appear to differ substantially in terms of the range of elective subjects and foreign languages offered. Nonetheless, some schools in lower socioeconomic areas have invested more in both their subject selection and the development of school-specific curricula. The key conclusion of the study of municipal and school-specific curricula is that segregation is not a prominent feature of curricula in the Helsinki capital region, and comparisons between schools do not reveal any differentiation between schools at the curriculum level. Segregation is primarily addressed through measures aimed at combating it. The goal of these measures is to provide all students with equal access to education. Municipal curricula make it possible to plan targeted structural measures to combat segregation. However, an analysis of the curricula reveals that the key guiding documents of the education system contain few such measures.

Article 4: Interventions require a better knowledge base

There are many interventions in use in schools and daycare centers in the capital region, but only a few of them had a theoretical basis and were backed by research. Most of the interventions focused on supporting emotional and interaction skills and language development, but the effects of the interventions were not studied. Harmonized data collection and the preservation of longitudinal data would also enable the generation of information that is essential for understanding whether these interventions are effective in meeting their aims. 

Lataa julkaisu PDF:nä